Kerron siis kavereistani, mutta kerron asiat jokseenkin oikein, mutta väärin tekstissä. Esimerkiksi jos kaverini pelaa jalkapalloa, niin kerron sen teille että hän pelaa jääkiekkoa. Olettehan kärryillä? Noniin hyvä, sitten aloitetaan. Eli tämän kaverin nimi on Eka ja olen tuntenut hänet jo ala-asteelta. Hän on ujo kaveri, joka on luonnollisesti lahjakas. Häneltä puuttuu vain motivaatio ja inspiraatio. Hänen elämä meni hyvin, kunnes ammattikoulussa hän alkoi polttamaan tupakkaa ja juomaan alkoholia. Hän lopetti ammattikoulun toisella luokalla, juuri kun asiat olivat hyvin. Tosiaan hän oli paras kaverini kun muutin Helsingistä Järvenpäähän neljännellä luokalla.
Kerronpas miten hänen elämässään menee nykyään. Omalla tavallaan hyvin, mutta hän ei ole lopettanut alkoholin ja tupakan nautiskelua. Hän ei ole missään koulussa nyt, mutta uskon ja toivon, että hän jaksaisi aloittaa sen uudestaan. Pääasiana on se, että hän tekisi joitan, koska pysähtyminen pitkäksi aikaa on turhaa ja takaisin jaloilleen pääseminen menee vain vaikeammaksi. Hänellä menee hyvin hänen sählyjoukkueen kanssa. He ovat menestyneet, tulleet osittain kuuluisiksi ja tulevat vielä kuuluisimmaksi. Se vie aikaa ja voimia, mutta niiden joukkueella on potentiaalia ja ne tulevat menestymään.
Vaikka ihmiset ihailevat häntä ja joukkuetta, tosiasia on että ei treenejä ole joka päivä ja esityksiä. Mietin, että mitäköhän hän tekee sitten vapaa-aikaina, kun hänellä on niin paljon sitä. Ajatellaan, että päivässä on 24h ja 8h menee nukkumiseen. Maksimissaan 3h menee treeneihin ja jäljelle jää 15h. Minulla juuri nyt menee kouluun 8h ja joskus pidempään läksyjen takia. Mutta hei, jos ei ruveta filosofeiksi, niin jokainen päättää miten päivänsä viettää ja miten pistää asiat toisensa edelle. Minulle koulutus on tärkeä ja se että ei pysähdy, vihaan pysähtymistä ja odottamista. Joskus saa pysähtyä ja miettiä, että hei "Wadap, mä oon tässä, mä oon näin kehittynyt ja oon iha best! ;)".
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti