Hei!
Elämäni on hyvässä jamassa juuri nyt. Minulla on koulu, minne mennä joka arkipäivä, kavereita keihin luottaa ja tyttöystävä, jota rakastaa. Elämäni voisi olla myös joissain osin parempi, koska en pidä koulustani niin paljon ja syyt ovat: lähinnä epämotivoineet opettajat, epämotivoitunut ilmapiiri, ei enää sellaista "Hei, hengataan koulun jälkeen ja tehdään jotain kivaa". Nykyään se on vain, että mennään kouluun, opitaan ja mennään kotiin koneen ääreen. Minun on kuitenkin katsottava sellaisesta näkökulmasta, että "hei, sinä, just sinä olet tämän aiheuttanut itsellesi, sinä et opiskellut kunnolla, päädyin tällaiseen kouluun ja nyt sun pitää sopeutua tähän ja taistella. Usko, että menestyt, niin tulee tapahtumaan". Ja myös nykyään minua kiinnostaa kun kaikki vanhemmat sanovat: "Olet erikoinen, tee sitä mistä pidät", mutta ennen sanottiin "Tee kovasti töitä, niin tulet menestymään". Tässä ajattelen näin, että "No mä pidän rennosta carefree-elämästä, enkä jaksa tehä mitään" ja tämä on aivan väärä tapa ajatella. Pitäisi ajatella, että jos ei tee työtä, ei voi menestyä, paitsi onnea ei toki lasketa jos voittaakin lotossa. Tämä jäi nyt vähän kesken, mutta toivottavasti heräsi mielipiteitä ja ajatuksia, että "hei tää jätkä ei oo tehnyt kunnolla duunia ja se yrittää sanoa mulle (lukijalle), että tee duunia, koska se tulee palkitsemaan". Itse arvostan ihmisiä, jotka tekevät kovaa työtä ja usein ajattelen niin, että haluan olla se. Mutta, mieleni aina tekee niin, että ei jaksa ja blaa blaa.
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti